Julkaistuja kirjoituksia

Opetuksen ongelmakohtiin on puututtava – opettajien jaksaminen otettava vakavasti

Marko Jokinen nostaa Länsi-Suomessa 4.4.2019 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan esille luokanopettajien työssä jaksamisen. Vaalikentillä kiertäessäni olen saanut samaa palautetta. Opettajat tekevät usein työtään kovan paineen alaisina. Aihe on tärkeä ja siihen tulee kiinnittää huomiota. Koulutukseen kohdistuneet leikkaukset ovat kuluneella hallituskaudella olleet suuria ja niiden heijastuksilta ei ole voitu välttyä. Tulevalla nelivuotiskaudella tämän pitää muuttua, emme voi enää säästää opetuksesta.

Säästöjen ohella hallituskausi on ollut täynnä isoja uudistuksia. Esimerkiksi OPS2016 eli esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet sekä varhaiskasvatuksen lainsäädäntö on uudistettu. Lisäksi on lanseerattu uusi peruskoulu -ohjelma, joka toteuttaa hallituksen Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalit peruskouluihin -kärkihanketta. Suomen peruskouluissa on lisäksi kymmeniä erilaisia valtion rahoittamia hankkeita, joiden käytännön toteuttaminen on opettajien vastuulla. Jatkuva hankkeiden rahoituksen hakeminen, toteuttaminen sekä arviointi tuovat arkeen paljon lisätyötä. On muistettava, että lapsen ja nuoren kasvattaminen ja opettaminen ovat koulun perustehtäviä. Kohtaamiseen on oltava aikaa.

Kaikkien säästöjen ja uudistusten keskellä tulee huomata, että opettajan aikaa kuluu entistä enemmän muihin asioihin kuin opettamiseen tai opetuksen suunnitteluun. Opetusryhmien koot ovat kasvaneet ja erilaiset häiriöt opetustilanteessa vievät opettajan huomiota ja aikaa. Usein on myös niin, että opettaja on se ainut luotettava aikuinen monen nuoren elämässä, ja sekin rooli on hoidettava.

Leikkaukset ovat aiheuttaneet haasteita myös toisen asteen koulutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa lähiopetusta tarvitaan, sillä teoriaopetus luo pohjan harjoittelussa tehtävälle käytännön työlle. Liian paljon vastuuta opetuksesta ei voida sysätä yrittäjille ja työssä oppimiselle. Ammatillisen koulutuksen merkitys on tärkeä myös siksi, että nyt käsillä oleva 100 000:n alle 30 -vuotiaan nuoren joukko ilman toisen asteen tutkintoa ei saa enää kasvaa. Siihen yhteiskunnallamme ei ole varaa.

Suomi on aina elänyt vahvasti tutkimus- ja kehittämistyöstä. Korkeakoulut ovat toimineet yhteistyössä yritysmaailman kanssa. Satakunnassa tulee huolehtia siitä, että yliopistokoulutus säilyy vahvana ja toimintakykyisenä myös tulevaisuudessa. Uusia avauksia tarvitaan, kuten pelillistämisen professuuri ja muita aikaa ja yritysmaailman tarpeita konkreettisesti tukevia hankkeita. Myös muuntokoulutuksen merkitys on keskeinen osa koulutustarjonnan kehittämisessä.

Taloustilanteen paranemisen myötä tulee huolehtia siitä, että opetuksen rahoitus saadaan käännettyä parempaan suuntaan. Tätä maata on aina rakennettu vahvan koulutuksen varaan. Koulutus on ollut aina parasta sosiaaliturvaa. Tästä ovat huolehtineet maailman parhaat opettajat ja muu henkilöstö. Nyt on aika kiittää tehdyistä säästöistä ja toimia niin että jatkossa meillä on myös maailman paras työympäristö ja parhaat resurssit.


Uutta vaihdetta silmään Satakunta! (Julkaistu Satakunnan Viikko 20.3.2019)


Satakunnalla menee monella mittarilla hyvin. Myös maakuntamme elinkeino- ja toimialarakenne on monipuolinen, joka on selvä vahvuus ja antaa puskuria kestää myös talouden heilahduksia paremmin kuin monella muulla alueella. Satakunta on Suomi pienoiskoossa eli täältä löytyy ’vähän kaikkea’ suomaisemista merimaisemaan. Monista vahvuuksistamme ja monipuolisuudestamme huolimatta emme näyttäydy houkuttelevana ja elinvoimaisena maakuntana, joka vetäisi puoleensa uusia osaajia alueelleen.

Satakunta on seitsemänneksi suurin maakunta. Meitä satakuntalaisia on tällä hetkellä noin 220 000. Väestöennusteiden mukaan väestö maakunnassamme vähenee ja vanhenee. Maakunnan tulevaisuuden ja elinvoimaisuuden kannalta suurimpia haasteita onkin negatiivien väestökehityksen katkaiseminen. Tarvitsemme nuoria osaajia, paluumuuttajia sekä muuta muuttoa elinvoimaisuuden varmistamiseksi ja vahvistamiseksi.

Myös matala koulutustaso on haaste alueen elinvoimaisuuden sekä osaamisen varmistamisen kannalta. Meillä on tehty uraauurtavaa työtä muun muassa robotiikka-klusterin luomisessa yhdessä alueen eri toimijoiden kuten korkeakoulujen ja yritysten kanssa. Lisäksi Satakunta on myös merkittävä ruokatuotanto-, meriteollisuus- ja energiamaakunta. Osaavan työvoiman saatavuus on edellytys, jotta näiden alojen kasvu ja menestyminen ovat jatkossa mahdollisia. Myös monilla muilla aloilla kuten sosiaali- ja terveyspalveluissa on haasteita erityisosaajien rekrytoinnissa.

Satakunnan menestyminen on kiinni meistä itsestämme. Kyvystämme kertoa ja markkinoida itseämme sekä luoda yhteistyörakenteita. Olemme Satakunnan suurlähettiläitä. Tarvitsemme parempia ja nopeampia yhteyksiä, mutta meidän on myös huolehdittava ja vahvistettava entisestään koulutusmahdollisuuksia Satakunnassa. Tässä emme ainoastaan kilpaile muiden alueiden kanssa, vaan tarvitaan myös entistä laajempaa yhteistyötä sekä ennakkoluulotonta kehittämistä.

Satakunnan maakunnan entistä tehokkaampi kehittäminen ja myös vahvempi yhdistäminen Tampereen, Turun ja pääkaupunkiseudun kasvukolmioon on maakuntamme elinvoimaisuuden ja tulevaisuuden kannalta tärkeää, jopa välttämätöntä. Emme voi jäädä tuon kolmion takamaaksi. Tavoitteenamme tuleekin olla, että valtakunnan tasolla puhutaan kolmion sijasta neliöstä, jonka yksi kulma on Satakunta.

Satakunnassa ja satakuntalaisilla on kaikki mahdollisuudet, miksi emme käyttäisi niitä. Siihen tarvitaan aktiivinen ote ja toimivat yhteistyöverkostot sekä suhteet. Oleellisia tekijöitä ovat maakunnan parempi tunnettavuus ja saavutettavuus. Eiköhän laiteta isompaa vaihdetta päälle ja tehdä Satakunnasta Suomen ykkönen?


Tehdään yhdessä turvallinen lapsuus (julkaistu Satakunnan Viikko, 20.3.2019)

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja onnelliseen elämään. Meillä kaikilla on suuri vastuu luoda lapsillemme turvallinen tie lapsuudesta aikuisuuteen. Vanha sanonta ”koko kylä kasvattaa” voidaan ajatella koskettavan meitä kaikkia.

Lapsiin kohdistuvat turvallisuusriskit vaihtelevat paikkakunnittain ja kouluittain. Lasten, vanhempien, koulun henkilökunnan ja poliisin yhteistyöllä voidaan merkittävästi parantaa lasten arjen turvallisuutta koulussa ja vapaa-ajalla.
Hyvä ajatus on vanhempien paikallinen verkosto, joka voi sopia yhteisistä lapsia koskevista säännöistä, joita kaikki kodit sitoutuvat noudattamaan. Hyviä sovittavia asioita ovat kotiintuloajat, nettiaika, kännykän käyttäminen ja kiusaamiseen puuttuminen. Islannissa päättäjät ja vanhemmat sitoutuivat
noudattamaan yhdessä sovittuja päätöksiä ja kantamaan yhdessä vastuuta lasten ja nuorten parhaaksi tehdyistä sopimuksista. Islannissa sovittiin esimerkiksi siitä, että 13- 16 vuotiaiden tulee olla kotona klo 22.00 mennessä ja alle 13-vuotiaiden täytyy olla iltaisin kotona ennen kahdeksaa. Lisäksi lähes kaikki
lapset ja nuoret ohjattiin jonkun harrastuksen pariin. Toimenpiteillä lasten ja nuorten psyykkinen ja
fyysinen hyvinvointi lisääntyi merkittävästi.

Jokaisella koululla tulisi olla nimetty koulupoliisi, joka vierailisi säännöllisesti kouluissa ohjaamassa turvalliseen liikennekäyttäytymiseen sekä ohjamaan nuoria noudattamaan lakeja Ja hyvää käyttäytymistä. Uudenlaiset sosiaaliset mediat ovat pienentäneet maailmaa hyvässä ja pahassa. Some-maailma luo
myös alustan kiusaamiselle ja väylän pahaa tarkoittaville ihmisille. On ensiarvoisen tärkeää, että koulussa ja kotona on saatavilla oikeaa tietoa ja valistusta myös sosiaalisen median vaaroista.

Nuorista aivan liian moni ei löydä paikkaansa. Tämä on inhimillisesti väärin, mutta on myös suuri taloudellinen uhka. Olisikin tärkeää, että siirrymme puheista tekoihin. Varhainen puuttuminen lasten ja perheiden ongelmiin on parasta lapsi- ja perhepolitiikkaa. Ajatus siitä, että oppivelvollisuusikää nostamalla
ratkaistaan nuorten ongelmat, on näköalaton ja kallis ratkaisu. Sukupolvilta toisille siirtyvä perheiden
huono-osaisuus on asia, johon puuttumalla saadaan lasten elämän tielle uutta suuntaa. oikein onnistunut, inhimillinen ja kohtaava lapsi- ja perhepolitiikka voisi antaa monelle lapselle uusia eväitä onnelliseen elämään. Tärkeää on löytää innostus oppimiseen ja työn tekemiseen. Jos nuori ei saa perusopetuksen
jälkeen mitään tutkintoa, niin helposti hän syrjäytyy ja elämän täyttää helposti päihteet ja sitä kautta mukaan tulevat muut vakavat ongelmat.

Porissa ja Ulvilassa on otettu IceHearts -toiminta mukaan tukemaan lapsia ja nuoria joukkueurheilun avulla. Tämä on yksi hieno konkreettinen päätös.

Lapsiperheille tulee olla tarjolla erilaista tukea. Lisäksi tarvittaessa tarvitaan aitoja tekoja lasten ja perheiden arjessa. Aito kohtaaminen on meille kaikille tärkeää!


Työelämän tasa-arvo etenee vain teoilla ei puheilla (Länsi-Suomi 31.3.2019, Satakunnan Kansa 6.4.2019)

Vaalipaneeleissa on puhuttu paljon työelämän tasa-arvosta. Keskustelu on ollut rakentavaa ja hyvää, sellaisena se jatkukoon.

Vaikka Suomessa on moni asia hyvin, riittää meilläkin vielä tehtävää. Puheista on viimeistään nyt siirryttävä tekoihin. Naisvaltaisilla aloilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa koulutettujen naisten palkat laahaavat vieläkin jäljessä moneen muuhun alaan verrattuna. Yksi suurimpia tasa-arvohaasteita on myös selittämätön palkkaero. Ero näkyy Ekonomiliiton tutkimuksen mukaan varsinkin yksityisellä sektorilla, jossa mies- ja naisekonomien välillä palkkaero on noin 11 prosenttia. Tämä heijastuu suoraan myös eläkekertymiin. Lisäksi urakehityksessä nähdään eroja naisten ja miesten välillä.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on keskeinen työhyvinvoinnin tekijä. Etätyö on hyvä ratkaisu monessa tilanteessa, samoin lyhennetty työviikko silloin kun se on mahdollista. Työn joustavuus tekee työstä mielekkäämpää ja työn tekeminen on tehokkaampaa. Tällöin kaikki osapuolet voittavat, ja etätyötä voi hyvillä mielin kutsua myös ekoteoksi.

Jokainen perhe on oman arkensa asiantuntija, elämäntilanteet kun ovat hyvin erilaisia. Tällä hetkellä monen perheen kohdalla isien jääminen kotiin on taloudellisesti mahdotonta. Se että tilanne tunnustetaan ei tarkoita etteikö siihen voisi pyrkiä saamaan muutosta.
Perhevapaauudistus on yksi tärkeimmistä tulevan hallituskauden uudistuksista. Uudistuksen tulee olla perheiden arkeen joustavuutta tuova ja käytännön tasolla mahdollista toteuttaa. Perhevapaauudistuksen tulee kannusta vanhempia palaamaan työelämään ja lisätä näin työllistymistä ja tasa-arvoisia valintoja.

Perhevapaauudistus vaatii joustoa ja rajoitusten purkua. Tukien ja lainsäädännön tulee mahdollistaa se. Perhevapaauudistus on myös kustannuskysymys. Tasa-arvoisen työelämän edistäminen edellyttää lisäksi asennemuutosta. Kustannusten jakaminen molempien vanhempien työnantajille tasaisemmin edistää asiaa.

Työpaikan perheystävällinen ilmapiiri on vahva signaali, kun kilpaillaan osaavasta työvoimasta. Hyviä käytänteitä ovat esimerkiksi työnantajien tarjoamat sairaan lapsen hoitoon liittyvät palvelut.

Huomiota tulee kiinnittää myös naisten uralla etenemisen mahdollisuuksiin entistä paremmin. Mahdollisuuksien pitää olla kaikille tasapuolisia. Asennemuutosta tarvitaan arjessa muutenkin. Asia voidaan nähdä positiivisena ja muutokseen kannustavana.


Turvallisuus ei synny itsestään - poliisi tarvitsee riittävän ja pitkäjänteisen rahoituksen

(Kirjoitus julkaistu mm. Länsi-Suomessa 1.3.2019)


Suomi on useilla mittareilla mitattuna maailman turvallisin maa. Kuitenkin turvallisuuden tunne on viime aikoina heikentynyt. Tähän ovat vaikuttaneet monet eri tekijät, kuten taloustaantuma, maahanmuuton turvallisuusvaikutukset, ääriliikkeiden nousu sekä sisäiseen turvallisuuteen kohdistuneet budjettileikkaukset.

Arjen turvallisuus rakentuu monesta kokonaisuudesta. Ensiksi tarvitaan tekijöitä. Poliisien määrä ei vastaa tällä hetkellä sitä tasoa, jolla pystytään turvaamaan palvelut tasapuolisesti. Otetaan Satakunnasta esimerkiksi vaikka Merikarvia, jossa vielä reilu kymmen vuotta sitten oli töissä kahdeksan poliisin lisäksi kanslisti. Nyt kaikki toiminnot ovat keskittyneet Kankaanpäähän tai Poriin, reilun 50 kilometrin päähän. Poliisilaitokset päättävät, mihin resurssit sijoitetaan ja missä poliisit työskentelevät.

Poliisihallituksen mukaan meillä Suomessa on 136 kuntaa, joissa avun saaminen kestää keskimäärin yli 30 minuuttia hälytyksestä. Haja-asutusalueilla apua voi joutua odottamaan yli tunnin tai tehtävä hoidetaan muulla tavoin kuin paikalle tulemalla. On selvää, että rikoksesta tai häiriöstä ilmoittamisen kynnys nousee, samoin vaara lain ottamisesta omiin käsiin kasvaa.

Poliisin rahoituskehys on alijäämäinen ja silloin talouden suunnittelu pitkäjänteisesti on haastavaa. Vaikutukset näkyvät ja se heijastuu kokonaisturvallisuuteen. Ennalta ehkäisevästä toiminnasta on pitänyt tinkiä. Rikosten esikäsittely-yksiköt taas priorisoivat tutkittavaksi tulleita ilmoituksia.

Käytännössä poliiseja ei saada nopeasti lisää. Poliisiammattikorkeakouluun otetaan vuodessa 400 uutta opiskelijaa ja määrää on lisätty tällä hallituskaudella. Samaan aikaan eläköityminen on suurta. Tärkeää on kouluttaa parhaiten alalle soveltuvat tekijät, laadusta ei voida tinkiä. Noin kolmivuotisen koulutuksen tulee olla korkeatasoista ja sitä varten tarvitaan tarpeeksi opetushenkilöstöä sekä myös -tiloja. Tämä tulee muistaa puolueiden vaalilupauksia tehdessä.

Turvallisuustyötä tekevien viranomaisten toimintavalmiutta on entisestään parannettava vastaamaan muuttunutta ympäristöä. Pidemmälle aikajänteelle suunnitellut rahoitus- ja kehysratkaisut ovat välttämättömiä. Pieniä panostuksia esimerkiksi nettipoliisien lisäämiseen on saatu, mutta myös perinteinen näkyvyys on tärkeää. Vanha hyvä malli koulupoliisitoiminnasta mahdollistaisi yhteistyön eri viranomaisten välillä. Kun tuttu poliisi on nopeasti saatavilla koulujen ja eri toimijoiden arjessa, se mahdollistaa puuttumisen tehokkaasti ja lisää näkyvyyttä. Itse poliisityötä tehdessäni koin tämän työn myös äärimmäisen palkitsevana.

Turvallisuustyön tulee kattaa koko maa ja poliisin palvelut riittävän lähellä. Turvallisuusviranomaisten yhteistyötä on lisättävä entisestään. EU:n jäsenmaiden kanssa tiivis yhteistyö on tärkeää, sillä rikollisuus ei ulotu tänä päivänä enää valtioiden rajojen sisälle. Myös yksityisen turvallisuussektorin laajempaa käyttämistä tulee selvittää. Turvallisuustyö vaatii entistä enemmän ennakointia ja varautumista.



Millainen on onnistuneesti ikääntyvä Satakunta? (Julkaistu: Länsi-Suomi ja Satakunnan Kansa 11.2.2019)

Viime päivien uutiset vanhusten hoidosta ovat järkyttäneet suomalaisia – myös minua. Tuntuu pahalta, että vasta nyt tartumme asiaan. Ongelmat ovat tulleet laajalti näkyviksi ja näin ei voi jatkua. Vanhusten määrän kasvaessa palveluja tulee uudistaa, jotta pystymme vastaamaan haasteisiin joustavammin ja
ihmisläheisesti.

Vanhustyön asiantuntijat ovat jo pitkään puhuneet hyvistä eurooppalaisista malleista. Meidän tulee ottaa nämä suositukset nyt vakavasti ja suunnata myös resursseja tähän työhön. Esimerkiksi Hollannissa vanhustenhoitoa on kehitetty ennakkoluulottomasti. Tästä palveluasumisen esimerkkinä vaikkapa Hogeweyk, joka on muistisairaille rakennettu oma kylä. Virikkeelliseen ympäristöön puistoista harrastustoimintaan on varattu omia tiloja ja palveluja. Ravintolasta voi tilata maittavia ruoka-annoksia, kauppa-asiointia voi tehdä tuetusti tai omatoimisesti. Samoista asioista kiinnostuneet asukkaat ovat
samassa yhteisössä. Parasta on, että konsepti on lähtöisin hoitohenkilöstöltä, työn parhaiten tuntevilta osaajilta. Huomioitavaa on, että Hollanti on profiloitunut myös kliinisen tutkimuksen rahoituksen saamisessa.

Meillä Suomessakin virikkeinen ja kodikas ympäristö takaa turvaa ja antaa mahdollisuuksia liikunnan aktivoimiseen, kuntouttavaan toimintaan ja yhteisöllisyyteen. Huomiota tulee kiinnittää lisäksi ravinnon merkitykseen. Aliravitsemus on tutkitusti monen ikäihmisen arkea. Lääkehoito ei ole myöskään ongelmatonta. Liiallisesta tai väärästä lääkityksestä johtuvat ongelmat heikentävät ihmisen elämänlaatua ja voivat lisätä kustannuksia.

Länsirannikolla on selvitetty erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia erikoissairaanhoidossa Varsinais-Suomen ja Vaasan sekä Satakunnan sairaanhoitopiirien kesken. Länsirannikon miljoonapiiri takaisi tasavertaiset ja tehokkaat palvelut yhdistämällä resursseja ja Turun yliopiston osaamisen koko länsirannikon väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Sijaintimme Turun ja Vaasan sairaanhoitopiirien välissä antaa
meille hyviä edellytyksiä ja kilpailukykyä.

Konkreettinen kehittämistoimi olisi geriatrin professuurin perustaminen Satasairaalaan. Siihen
haettavan rahoituksen turvin voisimme kehittää maakuntamme vanhusten hoitoa. Tutkimustieto
vahvistaa entisestään alueemme osaamista. Se lisää myös kilpailukykyä ja kiinnostavuutta hoitohenkilöstön keskuudessa. Tälläkin sektorilla lääkäripula on ilmeinen ja hektistä kliinistä hoitotyötä tekevillä olisi täten mahdollisuus osallistua oman tieteenalansa tutkimukseen. Tutkimuksellista väestöpohjaa voi laajentaa koko miljoonapiirin alueelle.

Geriatria on tulevaisuuden ala, joka vaatii myös resursseja. Professuuri olisi tärkeä avaus
ja osoittaisi Porin ja Satakunnan halua kehittää entisestään yhteistyötä yliopistokoulutuksen suuntaan. Tutkimus- ja kehittämistyö olisi integroitava soteuudistukseen, toteutuu se sitten missä muodossa tahansa. Satakunta voi selkeällä arvovalinnalla vanhusten puolesta profiloitua turvallisena ja laadukkaana
ikäihmisten asuinpaikkana.


Työelämän vahva tukipilari on osaamisessa (Julkaistu: Satakunnan Kansa 10.1.2019, Länsi-Suomi 11.1.2019)


Työ ja sen tekeminen muuttuu. Voimmekin puhua isosta muutoksesta osaamisessa ja ammatillisessa rakenteessa. Itsensä työllistävien, eri työnantajien palveluksessa olevien määrä kasvaa. Digitalisaatio hävittää perinteisiä töitä eri tasoilta ja mahdollistaa työn tekemisen paikasta riippumattomasti, jolloin etätyö lisääntyy. Vakituisen työpaikan saaminen ei ole enää kaikille itseisarvo, vaan nuoret aikuiset valitsevat mielellään projektiluotoisia tai määräaikaisia työsuhteita ja liikkuvuus eri työpaikkojen välillä kasvaa.

Työpaikat tarvitsevat uutta osaamista. Työnantaja sitoutuu entistä enemmän tarjoamaan työntekijöilleen mahdollisuuksia kehittyä, hankkia osaamista ja saada uusia haasteita työssä. Osaava ja motivoitunut henkilökunta on kilpailuetu. Tämä taas parantaa työntekijän työllistävyyttä tulevaisuudessa, sillä "eläketöitä" ei voida enää monessakaan työpaikassa luvata. Toki organisaatiot kouluttavat nytkin, mutta usein kohdistuen avainhenkilöstöön. Koulutusta tarvitaan tulevaisuudessa jokaisella suoritustasolla. Pitää kuitenkin tietää, millaista osaamista halutaan ja mitä ei pystytä korvaamaan esimerkiksi teknologialla. Tämä vaatii myös työntekijältä aktiivisuutta.

Osaaminen vaikuttaa keskeisesti myös ihmisten työssä jaksamiseen, sitoutumiseen ja toisaalta motivaatioon. Turun kauppakorkeakouluun tekemässäni johtajatutkimuksessa haastatteluissa nousi esille, että merkitystä on lisäksi sillä, kuinka paljon on mahdollista vaikuttaa työn sisältöön. Halu kehittää omaa työtään sekä luottamus työntekijän että johdon välillä merkitsevät monille enemmän kuin raha tai asemastatus.

Työelämä vaatii kehittyäkseen joustoja. Mikäli monimutkaisuutta yritetään ratkoa sääntelyllä ja ohjeistuksella, sillä ei lisätä luovuutta eikä itseohjautuvuutta. Lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että työn verotusta ei koroteta.

Tulevalla hallituskaudella perhevapaita tulee tasa-arvoisesti uudistaa niin, että perheillä on käytössään arkea tukevia, realistisia vaihtoehtoja. Tutkimuksessani nousi esille, että työn ja perheen yhdistäminen ei ole suoranaisesti jarruttanut naisjohtajien urakehitystä, mutta työelämässä esiintyneet johtamishaasteet sekä stressi ovat heijastuneet vahvasti perhe-elämään. Kehittymistä tukee perhemyönteinen organisaatiokulttuuri ja paikallinen sopiminen.

Toisaalta haasteena Suomessa on monilla aloilla esiintyvä suuri työvoimapula. Yrittäjän tilanne on järkyttävä, kun tilauksia olisi, mutta ei tekijöitä tai osaamista. Tämä hidastaa kasvua. Samaan aikaan meillä on ilman työtä olevia, jotka kokevat, että heidän ei kannata ottaa työtä vastaan. Siksikin sosiaaliturvan uudistaminen on tärkeää. Työn vastaanottamisen tulee olla aina kannattavaa.

Organisaation ja yksilöiden uudistuminen ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Toimintakulttuurin tulee olla osallistava ja muutosta tukeva. Suomessa pitää löytää vahva tahtotila työelämän kehittämiseen joka tasolla, jotta olemme kilpailukykyinen, työtä tukeva maa myös tulevaisuudessa.


Lehtileikkeen teksti blogitekstinä alla:


Euroopan turvallisemmassa maassa on toiseksi vaarallisimmat perheet (Satakunnan Kansa 2.12.2018)

Noin 30 prosenttia suomalaisista naisista kertoo kohdanneensa ahdistelua tai lähisuhdeväkivaltaa. Tilastot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä lähisuhdeväkivalta on piilorikollisuutta, josta poliisin
tietoon tulee vain osa. Väkivallan tekijänä on usein läheinen, luotettava ihminen kuten puoliso, aikuinen lapsi tai vanhempi. Lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu kaikissa yhteiskuntaluokissa. Siksi asian käsittely uhrille on usein hämmentävää ja raadollistakin.

Väkivalta voi olla henkistä tai fyysistä. Se voi alkaa alistamisesta, vähättelystä ja erilaisista henkisen
väkivallan muodoista. Fyysinen väkivalta ja sen tuomat jäljet, kivut ja säryt ovat näkyviä vammoja, joista uhri joutuu keksimään tarinoita ja peittelemään jälkiä. Väkivalta voi usein olla toistuvaa (monista toisenlaisista lupauksista huolimatta) ja ajan kuluessa siitä tulee arjessa tapa ja "normaali" käytäntö uhrin alistuessa siihen. Lisäksi väkivaltainen esimerkki voi periytyä. Häpeä nostaa asiaa esille perheen ulkopuolisille on usein suuri ja siten avun saamiseen voi olla pitkä tie.

Suomessa lähisuhdeväkivalta on häpeäpilkku, johon meidän tulee löytää tehokkaampia keinoja puuttua. Siksi on erittäin tärkeää, että ongelma on nostettu esille myös hallituksen tasolla. Sosiaali-
ja terveysministeriö sekä sisäministeriö ovat ministereiden Saarikko ja Mykkänen johdolla perustaneet työryhmän selvittämään, miten Suomessa voidaan vähentää perheissä tapahtuvaa lähisuhdeväkivaltaa.

Poliisin saamat kotihälytykset sekä ensihoitoyksiköiden hoitamat tehtävät paljastavat osaltaan väkivaltatapauksia. Tiedonkulku ja rikosilmoituksen kirjaaminen ovat ensimmäinen ja tärkein vaihe puuttumisessa. Pahoinpitelyrikokset ovat yleisen syyttäjän alaisia rikoksia ja se velvoittaa puuttumaan.

Viranomaisten rooli asioiden paljastamisessa on merkittävä, mutta se vaatii tuekseen paljon
myös muita toimia varsinkin silloin, kun kotihälytyksiä ei ole tullut eikä uhri
ole uskaltanut tehdä rikosilmoitusta. Tärkeitä lenkkejä ovat koulun henkilökunta, terveydenhoitajat sekä lasten ja nuorten kanssa toimivat muut tahot, jotka saattavat kuulla tai nähdä jotakin, mikä herättää epäilykset.

Jotta lähisuhdeväkivaltaa saadaan Suomessa oikeasti vähennettyä, kokonaisvaltaisia palveluita tulee kehittää edelleen. Hyvänä esimerkkinä tästä on turvakotipalvelujen rahoitus- ja järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta valtiolle, jolla taataan yhdenmukaiset, tasavertaiset ja pidempijänteiset palvelut. On myös huolehdittava, että lainsäädäntö vastaa nykyaikaa ja antaa tarvittavat raamit puuttumiseen.

Apua voi hakea myös oma-aloitteisesti, niin tekijä kuin uhrikin. Siksi on tärkeää, että meillä on jatkossakin matalalla kynnyksellä ja nimettömänäkin saatavia kolmannen sektorin ja järjestöjen tarjoamia palveluita. Lisäksi julkinen keskustelu ja ongelman esille nostaminen on merkittävää muutoksessa.

Pelko ja turvattomuus eivät kuulu arkeen, siksi on toimittava. Yksikin lyönti on liikaa.


Pelastusharjoitusalueen kehittäminen iso mahdollisuus maakunnalle (Satakunnan Kansa 9/2018)


Turvallisuusviranomaisten työ on muuttunut viime aikoina merkittävästi. Esimerkiksi kyberrikollisuuden ja terrorismin synnyttämät uhat asettavat viranomaiset jatkuvan toiminnan ja henkilöstön kehittämisen tarpeen eteen. Nämä edellyttävät uudenalaisia fyysisiä ja digitaalisia toimintaympäristöjä. Näihin taas tarvitaan alustoja, jotka mahdollistavat jatkuvaa harjoittelua vaativissa toimintaympäristöissä.

Porissa toimiva pelastusharjoitusalue on ainutlaatuinen valtakunnallisesti ja sitä käytetään jo säännöllisesti eri turvallisuustoimijoiden kesken. Esimerkiksi puolustusvoimat, pelastuslaitos ja poliisi harjoittelevat yhteisesti ja erikseen alueella. Lisäksi Winnova käyttää aluetta erilaisissa koulutuksissaan.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tarvitaan strateginen valinta alueen kehittämisen suhteen. Suurin mahdollisuus kehitykselle on olla mukana EU:n rahoittamissa hankkeissa. Jo nyt käynnistyneillä pienillä EU-kumppanuuksilla ja rahoituksilla voidaan rakentaa yhteistyötä Euroopan maiden suuntaan, mutta tarjolla on paljon enemmän. Koulutusalustasta on mahdollisuus paketoida kansainvälinen, korkeatasoinen myyntituote ja rakentaa Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueesta eri viranomaisten harjoittelukeskus, jonka tarkoituksena on parantaa Suomen sisäistä turvallisuutta. Lisäksi se voi olla merkittävä toimija kansainvälisen turvallisuustyön kehittäjänä. Samalla se mahdollistaa maakunnan näkyvyyden kansallisesti sekä kansainvälisesti.

Alueen vahvistaminen vastaa myös Satakunnan yritystoiminnan sekä teollisuuden tarpeisiin. Se tukee merkittävästi myös Ilmailuopiston toimintaa. Laajemmin koulutuksen näkökulmasta ammatillisen ja täydennyskoulutuksen mahdollisuudet lisääntyvät entisestään ja turvallisuusteeman ympärille on mahdollisuus paketoida myös uusia tuotteita. Alueen hyödyntäminen kolmannen sektorin toiminnan keskuudessa laaja-alaisemmin on tärkeää.

Huomioitavaa on myös, että Satakunnan kaksi satamaa ja lähellä sijaitsevat vesistöt tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet harjoitteluun vesistöympäristöissä. Etäisyydet ovat kompaktit ja siirtyminen on helppoa. Alueen toiminnan ja profiilin nostolla voidaan lyödä painetta myös saavutettavuuden ja kulkuyhteyksien kehittämiseen.

Satakunnan tulevaisuus edellyttää uusia, rohkeita avauksia. Meille ei tulla tarjoamaan suuria projekteja tai kehittämisrahoja, ne pitää itse oivaltaa ja hakea. Tämä taas vaatii valtavasti työtunteja ja asialle vihkiytyneitä toimijoita, jotka kukin omalla tahollaan edistävät asiaa. Avoin ja rakentava vuoropuhelu on avain onnistumiseen. Yhtenäistä, eteenpäin katsovaa otetta tarvitaan nyt.


Innostuneisuus ja hyvinvointi työssä johtavat hyvään tulokseen (Satakunnan Kansa 26.8.2018)


Ahdistus, pelko, passiivisuus ja konkreettinen fyysinen paha olo. Tunteet ovat kammottavia varsinkin silloin, kun ne esiintyvät työpaikan ovea avatessa.

Hintalappu pahoinvoinnille on kova. Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysten mukaan menetetyn työpanoksen aiheuttamat kustannukset Suomen kansantaloudessa ovat yli 24 miljardia euroa vuodessa. Pelkästään työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuva kustannus on 8 miljardia. Suomalaisten suurimpia sairastuttajia ovat mielenterveysongelmat, selkäkivut sekä muut tuki- ja liikuntaelinvaivat. Työperäiset sairaudet ovat yksi selittäjä, mutta jos työ itsessään on henkisesti tai fyysisesti raskasta, on kohtuutonta, jos taakkana on kantaa lisäksi työyhteisön ongelmia. Kustannuksia voidaan välttää kiinnittämällä huomiota työn sisältöön, ennaltaehkäisyyn, työyhteisöön ja johtamiseen. Myös julkinen keskustelu nostaa esille puutteellista johtamista, kuten olemme saaneet mediasta huomata.

Työelämän jatkuva muutos on tosiasia. Muutokseen reagoidaan eri tavoin ja tärkeää onnistumisen kannalta onkin, että työntekijöitä osallistetaan ja kuullaan. On tunnistettava, mitkä tekijät juuri oman organisaation käytännöissä vahvistavat tai toisaalta heikentävät työhyvinvointia ja siten työn tuottavuutta. Valmista mallia tulevaisuuden tekemiselle ei varmasti ole kenelläkään, siksi kokeileva ja innostava ilmapiiri ovat avainasemassa.

Luovuutta ei myöskään voi pakottaa. Johtajan on tärkeää luottaa, ymmärtää ja antaa sopivasti vapautta, sillä innovaatiot eivät asu yhdessä päässä. Mustasukkaisesti asioista itse kiinni pitäminen ja mikromanageeraus ovat johtajan ja samalla koko organisaation heikkouksia.

Työhyvinvoinnin tulee kuulua organisaation strategiaan ja sitä pitää johtaa. Tärkeää onkin löytää keinoja ja mittareita, jotka auttavat työkyvyn ja työn tuloksellisuuden edistämistä ja laaja-alaista ymmärtämistä myös liiketoiminnan näkökulmasta. Sairauspoissaolot ovat yksi mittari, mutta kertoo menneestä. Silloin monesti ollaan jo hoitamassa työpahoinvointia.

Usein työaikaa kuluu erilaiseen säätämiseen, jonka seurauksena työteho on heikko. Selkeät tehtävät, vahvuuksien käyttäminen, voimavaralähtöisyys, yhteisöllisyys ja työtehon nouseminen onkin usein seurausta innostuksesta ja työhyvinvoinnin paranemisesta. Esimiestyö on tässä isossa roolissa, mutta tärkeää on, miten ylin johto tukee työympäristön kehittymistä ja miten se palvelee työntekijöitä tärkeässä tehtävässään?

Kilpailukyvyn parantaminen ei synny selän takana kyttäämisestä, vaan juuri päinvastoin. Myös työntekijän tulee tunnistaa oma vastuunsa työpaikan ilmapiirissä sekä huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Yhdessä rakennetun hyvän työyhteisön kaiku kuuluu kauas. Se on olennainen kilpailuvaltti myös rekrytoinnissa. Hyvissä työpaikoissa on työn imua, hyvää flowta ja se näkyy tuloksessa. Niin itsestään selviä asioita, mutta miksi ne ovat niin haastavia arjessa?

Satakunnasta tulevaisuuden turvallisin maakunta (Satakunnan Kansa, 2018)

Globaalit muutokset ja teknologian kehittyminen muuttavat maailmaa myös turvallisuuden näkökulmasta. Niin kutsuttu perinteinen päivittäisrikollisuus, tapaturmat ja liikenneonnettomuudet sekä toisaalta uudet, monimuotoiset turvallisuusongelmat kuten kyberrikollisuus, ekstremismi tai informaatiovaikuttaminen vaativat kaikki jatkuvaa reagointia ja ennakointia.

Myös turvallisuustyön tekijöiden pelikenttä muuttuu. Arjen turvallisuuden valvontaa voivat tehdä tulevaisuudessa robotit. Ne voivat esimerkiksi paljastaa metalliesineitä lentokentillä tai tehden niille muuta valjastettua työtä. Robotti voi toimia hyvänä lisänä, mutta ei kuitenkaan korvaa älykästä ja joustavaa turvallisuusalan ammatti-ihmistä, joka tekee aistihavaintoja ympäristöstään.

On selvää, että lainsäännön jatkuva tarkastelu ja ajan tasalla pitäminen takaavat viranomaisten tekemän turvallisuustyön pohjan. Jo pelkästään sisäisen turvallisuuden valvonta edellyttää uusia työkaluja, joilla rikollisuuden kenttään voidaan iskeä.

Viime vuoden lopussa hyväksytty sisäisen turvallisuuden strategia luo erinomaisen pohjan turvallisuustyölle. Tulevat pari vuotta käytetään sen jalkauttamiseen ja sisäisen turvallisuuden selonteko annetaan eduskunnalle 2020.

Suomessa turvallisuustyön ydintä on ollut aina viranomaisten tiivis yhteistyö. Esimerkiksi poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen säännöllinen yhteistyö jo käytännön valvontatyössä on hyvä ja erinomainen malli profiloitua ja vietäväksi myös muualle Eurooppaan.

Tulevan maakunnan tehtäviin kuuluvat vahvasti varautuminen, ennakointi ja käytännön turvallisuustyö. Lisäksi maakunta on luonteva yhteistyön pohja myös kunnille. On erityisen tärkeää, että kunnissa ja maakunnan alueella tehtävä suunnittelutyö tunnistaa konkreettisesti toisensa ja toiminnot keskustelevat keskenään. Tärkeää on myös, että valtionhallinnon turvallisuustoimijat sekä tutkimus ja koulutus ovat osa tulevien maakuntien turvallisuustyötä.

Turvallisuustyössä suuressa roolissa on myös osallistaminen. Alueen asukkaiden rooli korostuu ja heidän näkökulmansa ovat tärkeitä. Myös päättäjien tulee olla kiinnostuneita siitä, miten ennalta ehkäisevä turvallisuustyö vaikuttaa alueen kilpailukykyyn, asukkaiden viihtyvyyteen ja ennen kaikkea alueen maineeseen. Turvallisuustyö kytkeytyy myös alueen hyvinvointiin.Nykytilan kartoitus toimii työlle pohjana ja taustatietoa on saatavissa. Ongelmakohtien ratkaisuja voidaan kokeilla pienen asuinalueen tai kylän alueella ja sitten jalkauttaa maakunnan malliksi. Arjessa esimerkiksi poliisin ja koulun välinen kasvollinen yhteistyö on parhaimmillaan varhaista puuttumista ja monen ongelman ennalta ehkäisyä tehokkaasti ja moniammatillisesti.

Toisaalta esteettömät kulkureitit tai paloturvallisuusasioiden ylläpitäminen torjuvat monia onnettomuuksia. Ikäihmisten arjen turvallisuus tulee huomioida isosti. Turvallisuustyö ei ole ydinfysiikkaa vaan jatkuvaa ja valpasta reagointia arjen ilmiöihin.


Yksinäisyyden torjumiseen tarvitaan välittämistä (6.4.2018 Satakunnan Kansa)

Yksinäisyys on monelle raastava ja ahdistava tunne. Se ei ole useinkaan tavoiteltu elämäntila,
vaan on voinut syntyä seurauksena eri tapahtumista, jotka ovat ajaneet elämän uuteen vaiheeseen. Pahimmillaan yksinäisyys vie tilanteeseen, jossa hyvinvointi ja terveys kärsivät. Yksinäisyyttä esiintyy joka ikäryhmässä, mutta kipeänä ja haastavana ongelmana se on yksinasuvien ja palveluja paljon
tarvitsevien ikääntyneiden keskuudessa, myös Satakunnassa.

On selvää, että ikääntyessä myös monien arjen askareiden suorittaminen muuttuu haastavammaksi. Kun
ulkopuolisten kontaktien määrä vähenee, silloin on vaarana passivoitua ja jäädä kotiin. Miten tämä ihminen olisi ajoissa löydettävissä? Kun siinä tilanteessa olisi mahdollisuus lähettää paikalle joku, joka ottaisi ihmisestä kopin, kannustaisi ja innostaisi.

Esimerkiksi uudenlainen palvelunohjaus ryhmässä voisi olla yksi osallistava keino tuottaa turvallisia
ja uusia vaihtoehtoja arjessa selviytymiseen ja yksinäisyyden vähentämiseen. Monet
tutkimukset osoittavat, että mitä kauemmin omassa kodissa asuminen sujuu, elämänlaatu säilyy hyvänä. Myös STM:n työryhmän raportti laitoshoidon vähentämisen keinoista korostaa, että erittäin tärkeää on vahvistaa kotona asumista ja palveluasumista tukevia tukipalveluja, kuten kuntoutusta, kotisairaalatoimintaa ja lääkäripalveluja. Iäkkään henkilön osallisuus palveluja suunniteltaessa ja toteutettaessa on avainasia.

Tulevien lähi- ja sotepalveluiden kehittämisessä Satakunnassa tulee kiinnittää erityistä huomioita siihen, että lähipalvelut pysyvät lähipalveluina. Sosiaalisia palveluita tarvitaan edelleen myös lähellä, siellä,
missä ihmisetkin ovat. Henkisen pahoinvoinnin ja ahdistuksen hoitokustannukset ovat täysin eri luokkaa kuin inhimillinen, ennalta ehkäisevä työ.

Kaikki eivät kuitenkaan kaipaa suurta sosiaalista menoa, vaan vaihtoehtona tulee olla
myös asioita, joita voi tehdä itsekseen. Siksi tulee huomioida ympäristöön liittyvä suunnittelu ja
palvelutarjonta. Esimerkiksi liikuntapalveluiden tuottaminen tulisi toteuttaa tasapuolisesti
niin, että ne ovat kaikkien tavoitettavissa. Pienillä investoinneilla voidaan luoda mahdollisuuksia ja palveluja koko maakuntaan. Myös kohtaamispaikkojen, esimerkiksi lehtilukusalien tuominen lähelle voivat tuoda ohjelmaa päivään. Samalla voi aina tavata juttukaverin kasvotusten.

Satakunnan etuna on kompaktinen koko, se mahdollistaa myös palvelurenkaan laadukkaan tarjonnan ja sen ympärille uudenlaista ideointia. Edellytyksenä on, että kulkuyhteyksien tulee olla toimivia.

Yksinäisyyden torjuminen ei kuitenkaan onnistu vain virkatyönä vaan siihen tarvitaan myös innostusta ja välittämistä. Mukaan tarvitaan edelleen tärkeänä osana järjestökenttää, seurakunnat, hanketyötä,
mutta myös jokaista satakuntalaista, jolla on aikaa vaikka vain jutustella tai ottaa uusi kaveri eri toimintoihin mukaan. Asiat muuttuvat jo pienillä teoilla.

Itsenäinen ja turvallinen Suomi (Satakunnan Kansa, 6.12.2017)

Itsenäisen Suomen tulevaisuuden rakentaminen vaatii panostuksia turvallisuustyöhön. Uudet rikollisuuden ilmiöt vaikuttavat myös meillä. Esimerkkeinä näistä ovat mm. kyberrikollisuus, joka kohdentuu tietoverkkoihin tai tietotekniikkaan ja siten meistä kehen tahansa. Myös
väkivaltainen radikalisoituminen ja järjestäytynyt rikollisuus on lisääntynyt,
puhumattakaan huumausaine- tai talousrikollisuudesta.

On hyvä muistaa, että turvallisuus ei ole
erillinen asia, vaan yhteydessä kaikkeen. Siksi nyt tehtävän soteuudistuksenkin
tulee tähdätä myös turvallisuuden lisäämiseen. Ihmisen kokema turvallisuus
lähtee siitä, että käytössä on laaja palveluverkko, joka mahdollistaa nopean
hoitoon pääsyn ja sen, että arjessa tarvittava apu löytyy läheltä.


Turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa myös se, kuinka turvallisena asuinympäristö
koetaan ja kuinka hyvin kotikunnan infra on suunniteltu. Myös rikoksiin
syyllistyneiden tuomiot tulee olla järkevässä suhteessa ihmisten oikeustajuun
nähden.

Suomen rajojen ulkopuolella tehtävät päätökset ja rikolliset
ilmiöt vaikuttavat myös meidän arkeemme. Siksi kansainvälinen turvallisuus on
erityisen tärkeää niin verkostoissa kuin päätöksenteossa. Turvallisuus voi olla
myös vientituote. Suomessa käytössä olevan poliisin, tullin ja
rajavartiolaitoksen tiivis yhteistyö olisi hyvin mallinettavissa muualle
Eurooppaan.

Turvallisuustyö vaatii kaiken aikaa myös
tekijöilleen uudenlaisia toimintamalleja tehdä työtä. Isossa roolissa on
resurssien kohdentaminen niin, että ne vastaavat ajan haasteisiin. Perinteisen
viranomaistoiminnan rinnalle on tullut uusia tehtäviä ja toimenkuvia, mutta
vanhojakaan ei voida heittää roskiin. Moniammatillisesti tehtävä
turvallisuustyö vaatii tehokasta tiedonkulkua ja toisaalta nopeaa reagointikykyä.
Poliisia ja muita turvallisuusviranomaisia tarvitaan aina ja resurssien tulee
olla sillä tasolla, että turvallisuustyö pystytään hoitamaan vaatimusten
mukaisesti ja tasapuolisesti alueesta riippumatta. Myös kunnissa tehtävä
turvallisuustyö vaatii uudenlaisia avauksia ja yhteistyön kanavia. Esimerkiksi
Ankkuritoiminnan kaltaisia moniammatillisia varhaisen puuttumisen työtapoja tarvitaan
ja niitä tulee kehittää kaiken aikaa lisää.

On hyvä muistaa, että yrittäjät tuottavat
meille suuren osan päivittäin käyttämistämme palveluista. Siksi yrittäjien
saaminen mukaan turvallisuustyöhön on erittäin tärkeää.

Suomi 100-vuoden teemaksi on valittu:
yhdessä. Turvallisuustyön keskeinen onnistumisen edellytys on, että työtä
tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Turvallisuusyön ytimessä on arjen arkiset
asiat. Esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisy on erittäin tärkeässä roolissa
turvallisuustyössä. Lähimmäisestä ja kaverista huolehtiminen on meidän velvollisuus.

Hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää satakualaiset!


Naisjohtajat Satakunnassa selvänä vähemmistönä, edelleen (5.9.2017)

Korkea koulutustausta kahden maisterin ja tohtorin tutkinnoissa, tunnollisuus, arvostus työtä kohtaan ja portaittainen eteneminen. Siinä lyhyesti kiteytettynä satakuntalaisten naisjohtajien urataustaa.

Finlaysonin naisten euro -tempaus herätti jälleen keskustelun naisten ja miesten tasa-arvosta ja palkkaeroista työelämässä. Käytännössä tätä on haastava mitata ja erilaisia lopputulemia saadaan eri tulokulmista.

Tässä kirjoituksessa otetaan näkökulmaksi naisjohtajat ja heidän työuransa työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tein johtajatutkimuksen Turun kauppakorkeakoulussa liittyen pro gradu-tutkielmaani. Kohderyhmänä olivat Satakunnan 20 suurimman yrityksen naisjohtajat. Ensimmäinen tulos oli, että naisjohtajia on Satakunnan suurimpien yritysten johtoryhmä-tasolla alle kymmenessä. Toimenkuvat sijoittuivat useimmiten henkilöstö- ja taloushallinnon sekä viestinnän ja turvallisuuden johtotehtäviin. Tutkimuksesta ilmeni myös, että naisjohtajat eivät olleet edenneet raketin lailla, vaan ura oli kulkenut vaiheittain porrasajattelun mukaan.

Selkeitä työuran jaksamisen haasteita oli esiintynyt jokaisella vastaajalla mm. muutoksien läpivienneistä. Työurien aikana oli törmätty myös siihen, että ylin johto oli suoraan tuonut esiin, että naisen on tehtävä kaksi kertaa enemmän työtä sen eteen, että urakehitystä voisi edes tapahtua. Myös kysymykset, mihin oikein pyrit, kun jatkuvasti opiskelet, olivat vastaajille tuttuja.

Intohimo työhön ja tunnollisuus yhdistivät vastaajia. Psykologisen sopimuksen näkökulma odotuksineen työtä kohtaan ei niinkään toiminut vastaajien motivaationa uuteen työhön. Työ on otettu vastaan työnä, ei niinkään statusasiana johto- tai esimiestehtävistä. Perheen ja työn yhteensovittaminen oli lähtökohtaisesti toiminut vastaajien kohdalla hyvin.

Naiskiintiö-paikoilla naisjohtajien määrän lisäämistä ei ratkaista. Vastaajat korostivat pätevimmän henkilön valitsemista tehtävään. Hyvä veli - verkostot olivat silti tulleet tutuiksi ja se oli näkynyt käytännössä esim. ilman konkreettisia perusteluja valinnoissa, vähemmän koulutettu tai kaveri meni naisten edelle tai että asioita vain tapahtui.

Muuttuva työelämä tarvitsee osaavia ja motivoituneita johtajia. Johtaminen organisaatiossa niin tuloksen kuin hyvinvoinnin kannalta on keskeinen tekijä. Huono johtaminen tulee kalliiksi. Haastateltavat korostivat, että organisaatiokulttuurin tulee olla tasapuolinen ja kokonaisuutta tukeva. Johtajan tulee olla myös läsnä. Ylimmän johdon esimerkki ja käytös viitoittavat koko organisaation suunnan. Arvostus ja näyttöpaikkojen antaminen on tärkeää.

Jotta asiat muuttuvat ja naisia saadaan johtopaikoille, muutosta tarvitaan myös yhteiskunnallisesti. Erilaiset mentorointiohjelmat, selvitykset ja säännöllinen tutkimustyö tekevät asiasta näkyvän. Myös hallituksen käynnistämä perhevapaa-uudistus on yksi osa muutosta.


Nopeita ratkaisuja kulkuyhteyksiin välille Pori-Uusikaupunki (27.3.2017)

Uudenkaupungin autotehtaalla on rakennettu koko maata positiivisesti ravisuttanutta ihmettä. Valmet
Automotive ilmoitti 22.3.2017 käynnistävänsä rekrytointikampanjan, jolla haetaan noin 1060 uutta autonrakentajaa Uudenkaupungin tehtaalle. Tehtaan henkilöstömäärä on jo 2300. Eikä tämä lopu siihen, sillä lähiaikoina työt aloittaa 300 työntekijää, ja uusia tekijöitä haetaan vielä yli 1000. Yrityksen
arvio autotehtaan henkilömäärästä on tämän vuoden loppupuolella jo noin 3700. Näin
kertoi Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote, jota on uutisoitu laajasti.

Nämä uutiset ovat myös Porin seutukunnalle merkityksellisiä. Kaupungissa tuleekin reagoida tilanteeseen ja nopeasti. Kulkuyhteydet Porin ja Uudenkaupungin välillä on saatava nopeasti kuntoon. On erittäin tervetullutta, että porilaiset ovat mukana tavoittelemassa työpaikkoja tehtaalta. Siksi kaupungin tulee olla etunenässä järjestelyissä, joilla voidaan edistää joustavaa liikennöintiä ja suoran liikenneyhteyden toteuttamista Porin ja Uudenkaupungin välille. Kilpailutus- ja rahoitusvariaatioita löytyy varmasti. Ilmeisemmin vastaava yhteys Turun suunnalta toimii jo.

Elinvoimainen alue vaatii joustavia ja nopeita ratkaisuja myös palvelukonsepteissa. Liikennöitsijät ovat kiinnostuneita varmasti, tuohan se työtä ja trafiikkia myös yrityksiin. Eri vaihtoehtoja reitin toteuttamiseksi on punnittava nyt, kun rekrytointi on parhaassa vauhdissa. Monissa perheissä tulevaisuuden suunnittelu roikkuu ratkaisevasti työpaikan varassa. Kaupunkilaisia tukevia, ketteriä
avauksia kaivataan.

Autotehtaalla on tehty oikeita strategisia siirtoja ja niiden merkitys alueellemme on kiistaton. Työllisyysvaikutukset heijastuvat vahvasti maakuntaan ja poikivat alueellemme myönteistä pöhinää. Porilaisten työllistyminen tulee olla prioriteettien kärjessä ja sitä tulee tukea järkevillä ja synergisoivilla
ratkaisuilla.



Peruspalveluja uudistamalla kilpailukykyä kaupunkiin (Satakunnan Kansa, Satakunnan Viikko)

Organisaatiouudistus Porissa, Sata-sote maakunnassa. Taloudellinen tilanne asettaa meille
velvoitteen uudistaa toimintaa. Isojen uudistusten rinnalla kaupungissa on tehtävä kehitystyötä myös omien palveluiden piirissä.

Yhteistyön tiivistäminen ja innovatiivinen ajattelu on nyt välttämätöntä. Vanhakantainen toiminta ei palvele tulevaisuuden kaupunkia. Moderni ja joustava palvelurakenne on kilpailuvaltti uusien kaupunkilaisten houkuttelemiseksi. Sama pätee myös yritystoiminnan lisäämiseksi kaupunkiin. Tämä vaatii strategista ohjausta, yhteistyötä, päättäjien tukea ja kannustusta sekä henkilöstöä kuulemalla ja osallistamista niin suunnittelussa kuin toteutuksessa.

Raja-aitojen kaataminen eri hallintokuntien välillä ja oman organisaation sisällä on välttämätöntä toimintojen kehittämiselle. Kun asiakkaita ei pompotella luukulta toiselle ja asioita hoidetaan kokonaisvaltaisesti, se toimii myös kustannustehokkaasti. Me päättäjät odotamme kehitysideoita hallintokunnista.

Perusturvassa keskiössä on ihminen. Rakenteista karsiminen on parempi vaihtoehto kuin palveluiden
heikentäminen. Sähköinen asiointi sekä tietojohtaminen mahdollistavat uusia ja tehokkaampia tapoja tehdä. Asiakaspalvelua ei silti voida unohtaa. Lähipalvelujen uudistaminen onkin tärkeä osa kokonaisuutta. Palveluja voidaan myös liikuttaa. Auttaminen tulee olla enemmän ennalta ehkäisevää niin perhe- kuin vanhuspalveluissa. Nopea puuttuminen on parasta lääkettä. Näissä toiminnoissa voimme kehittyä ja olla edelläkävijöitä. Meistä voidaan ottaa 9mallia myös muualla.

Säästöjä saadaan aikaan tekemällä enemmän todellista yhteistyötä kaupunkilaisten parhaaksi. Itse toivon kotikaupunkini olevan kiinnostava vuoden jokaisena päivänä. Nyt tehdään valintoja, kuinka houkutteleva ja kilpailukykyinen olemme tulevaisuudessa. Muutos on suuri mahdollisuus ja parasta silloin, kun sitä voi hallita itse.

Turvallinen arki senioreille (Satakunnan Kansa, Satakunnan Viikko)

Oma koti onnen tuo, mutta kuinka turvallinen oma asuinympäristö on? Tilastot kertovat, että vahingot ja tapaturmat sattuvat usein juuri tutussa kotiympäristössä. Siksi on tärkeää, että kodissa turvallisuustekijät ovat kohdallaan ja tukevat kotona asumista.

Turvapuhelinasiakkaiden avuntarpeen pyynnöistä reilusti yli puolet ovat kaatumisista aiheutuvia. Näitä voidaan vähentää poistamalla asunnosta liikkumista haittaavia kynnyksiä tai mattoja. Arkea helpottavia
apuvälineitä on helppo asentaa. Uuden turvapuhelinasiakkuuden syntyessä onkin tärkeää kartoittaa kodin pulmakohtia yhdessä palveluntarjoajan kanssa. Tutussa ympäristössä itse ei välttämättä aina huomaa kaikkea. Myös ulkopuoliset tekijät voivat aiheuttaa harmia. Ikääntynyt saattaa joutua helpommin rikoksen kohteeksi. Häneltä voidaan viedä omaisuutta ”auttamisen” yhteydessä esimerkiksi pankkiautomaatilla. Ikää tai sairautta voidaan käyttää häikäilemättömästi hyväksi myös kaupustelijoiden keskuudessa, kun kotiin tullaan myymään tavaroita ja samalla viedään huomaamattomasti arvoesineitä tai rahaa.

Tuntemattomien kanssa pitää olla tarkkana ja varmistua heidän asiastaan. Ovia ei kannata pitää lukosta auki koko päivää. Ilta-aikaan kunnollinen ulkovalaistus on myös tärkeää ja asunto tulee aina pitää asutun
näköisenä, silloinkin kun ollaan pois.

Rikoksentekijä voi olla tuntematon, mutta huomioitavaa on, että hän voi olla myös perheenjäsen, lähipiiriin kuuluva tai tuttava. Joka neljännellä vanhuksella on syy pelätä lähimmäistään. Henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta näyttäytyvät myös senioreiden arjessa. Näissä tapauksissa on
uskallettava auttaa.

Tapaturmia ja vahinkoja voidaan ehkäistä ennalta ja siten säästää niistä aiheutuneissa kuluissa ja tapaturmasta kärsivän elämänlaadun heikkenemisessä. Tehdään porukalla kevätsiivous ja huolehditaan yhdessä iäkkäämpien läheisten ja naapureiden kotien turvallisuustekijät kuntoon.